virtuaalihevonen a sim-game horse
Nimi
Rotu Syntymäaika Sukupuoli Säkäkorkeus Väri Painotus Osaaminen Kisamenestys Rekisterinumero Omistaja Kasvattaja |
Mörkövaaran Wompatti
suomenhevonen 16.09.2017 (2v) ori 149 cm kimo yleispainotus ko. helppo A, re. 110 cm, me. CIC1 0 ERJ 0 KERJ 0 KRJ 0 VSR VH17-018-1988 SV (VRL-14617) Mörkövaara |
Kuvagalleria
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, liikekuvat Cherie, CC BY-NC 2.0
Luonnekuvaus
Veikka on hurmaava ori, josta ei vaan voi olla tykkäämättä. Se kasvattaa itselleen talvisin silkkisen turkin ja miellyttää monia ulkonäöllään muutenkin. Veikka omistaa joitakin orimaisia tapoja, mutta muutoin se on todella ystävällinen sekä positiivinen hevonen, jonka kanssa on miellyttävää työskennellä. Komea kimo on aina pirteä ja iloinen, joten sitä hoitaessa tai ratsastaessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.
Hoitaessa Veikka on helppo, mutta touhukas. Ori seuraa jatkuvasti hoitajan puuhia, mutta se ei koskaan pure, potki tai edes tallo varpaita. Veikan päälle saa varusteet ja loimet ilman mitään ongelmia - vastaan laittaminen ei muutenkaan kuulu ihmisystävällisen orin tapoihin.
Veikkaa taluttaessa kannattaa turvautua ketjunaruun. Kimo ei missään nimessä tarkoita pahaa tanssiessaan mitä lie potaskaa ihmisen ympärillä, se vain yksinkertaisesti on ori.
Veikka on energinen ratsastaa. Se tarvitsee jatkuvasti tekemistä, koska muuten ori alkaa keksimään sitä itse. Ei Veikka pukittele tai tee muitakaan tyhmyyksiä, se vain tylsistyy helposti. Veikka on avuille päästessään mukavan pehmeä suustaan, mutta vauhti puskee usein herkkyyden yli. Ori jaksaa kyllä keskittyä, kunhan sitä muistuttaa aika ajoin siitä, että tehtävät tulevat ihmiseltä, eivät hevosen päästä.
Veikalla on omia mielipiteitä siitä, kuinka lujaa esteradoilla pitäisi edetä. Yleensä hyppääminen menee orin kanssa siihen, että se puuskuttaa kuumana käyden ja ihminen yrittää kaikilla mahdollisilla tavoilla volteista peruutuksiin saada Veikan avuille. Ei siinä, suokki hyppää erittäin hyvin, mutta meno yltyy usein vähän turhan vauhdikkaaksi esteiden väleissä. Veikka on kuitenkin rohkean sekä kokeneen ratsastajan kanssa erittäin ihanteellinen esteratsu, sillä kimo ei koskaan kolauttele puomeja, saatika ota niitä mukaan, oli vauhti kuinka kova tahansa.
Kun kisapaikoille päästään, Veikasta alkaa huomaamaan, että se on ori. Suokki hirnuu, steppailee ja elvistelee mahdollisimman näkyvästi sekä kuuluvasti. Sama meininki jatkuu verryttelyalueelle saakka, joten mikäli tahtoo viedä Veikan hyvin lämmitelleenä radalle, täytyy tehdä ahkerasti töitä. Verryttelyissä esimerkiksi tahdin hidastamiseen eivät päde samat kikat, kuin kotona. Onneksi suokki jaksaa keskittyä oleelliseen edes radalla.
Veikka on nätisti kuljettaessa, kunhan vieressä seisoo ruuna. Kimon hermot napsahtelisivat poikki, mikäli seinän takana matkustaisi ori tai tamma.
Hoitaessa Veikka on helppo, mutta touhukas. Ori seuraa jatkuvasti hoitajan puuhia, mutta se ei koskaan pure, potki tai edes tallo varpaita. Veikan päälle saa varusteet ja loimet ilman mitään ongelmia - vastaan laittaminen ei muutenkaan kuulu ihmisystävällisen orin tapoihin.
Veikkaa taluttaessa kannattaa turvautua ketjunaruun. Kimo ei missään nimessä tarkoita pahaa tanssiessaan mitä lie potaskaa ihmisen ympärillä, se vain yksinkertaisesti on ori.
Veikka on energinen ratsastaa. Se tarvitsee jatkuvasti tekemistä, koska muuten ori alkaa keksimään sitä itse. Ei Veikka pukittele tai tee muitakaan tyhmyyksiä, se vain tylsistyy helposti. Veikka on avuille päästessään mukavan pehmeä suustaan, mutta vauhti puskee usein herkkyyden yli. Ori jaksaa kyllä keskittyä, kunhan sitä muistuttaa aika ajoin siitä, että tehtävät tulevat ihmiseltä, eivät hevosen päästä.
Veikalla on omia mielipiteitä siitä, kuinka lujaa esteradoilla pitäisi edetä. Yleensä hyppääminen menee orin kanssa siihen, että se puuskuttaa kuumana käyden ja ihminen yrittää kaikilla mahdollisilla tavoilla volteista peruutuksiin saada Veikan avuille. Ei siinä, suokki hyppää erittäin hyvin, mutta meno yltyy usein vähän turhan vauhdikkaaksi esteiden väleissä. Veikka on kuitenkin rohkean sekä kokeneen ratsastajan kanssa erittäin ihanteellinen esteratsu, sillä kimo ei koskaan kolauttele puomeja, saatika ota niitä mukaan, oli vauhti kuinka kova tahansa.
Kun kisapaikoille päästään, Veikasta alkaa huomaamaan, että se on ori. Suokki hirnuu, steppailee ja elvistelee mahdollisimman näkyvästi sekä kuuluvasti. Sama meininki jatkuu verryttelyalueelle saakka, joten mikäli tahtoo viedä Veikan hyvin lämmitelleenä radalle, täytyy tehdä ahkerasti töitä. Verryttelyissä esimerkiksi tahdin hidastamiseen eivät päde samat kikat, kuin kotona. Onneksi suokki jaksaa keskittyä oleelliseen edes radalla.
Veikka on nätisti kuljettaessa, kunhan vieressä seisoo ruuna. Kimon hermot napsahtelisivat poikki, mikäli seinän takana matkustaisi ori tai tamma.